Senioreiden MM-kisoista oppia ja uutta motivaatiota
10. squashin senioreiden MM-kilpailut pidettiin viikolla 34 Kölnissä. Osallistujia oli 17 eri sarjassa yhteensä yli 800, 55 eri maasta. Turnaus on tätä nykyä erittäin kansainvälinen ja tasokas squashtapahtuma. Suomesta matkaan lähti kaiken kaikkiaan 48 pelaajaa, joista 47 miessenioria ja 1 seniorita, Hanna Rusila. Joukkue oli kaikkien aikojen suurin Suomesta koskaan seniorikisoihin lähtenyt ryhmä ja lisämeriittinä mainittakoon, että Suomi oli turnauksen 4. edustetuin kansallisuus. Vain isäntämaa Saksa sekä Englanti ja Etelä-Afrikka pääsivät edelle tässä tilastossa. Muistelen itse jutelleeni näistä kisoista ensimmäisen kerran marraskuun Tampere Openissa. Jo tuolloin oli monelle selvää, että seuraavana kesänä lähdetään Saksaan.
Turnauksen taso oli kokonaisuudessan erittäin kova. Saksasta oli luonnollisesti lähtenyt suuri määrä pelaajia, olihan heillä kotikisat. Näiden pelaajien taso vaihteli suuresti. Vastaan saattoi asettua entinen saksalainen squashammattilainen tai vasta kolmekymppisenä squashin aloittanut harrastaja. Mutta yksi asia pitää kutinsa kisoista toiseen: Brittiläisen yhteisön maista ei huonoja pelaajia lähde reissuun. Oli vastustaja sitten Englannista, Skotlannista, Walesista, Etelä-Afikasta, Australiasta tai Uudesta Seelannista, aina täytyy varautua siihen, että nyt on kyseessä pelimies. Vahva squashkulttuuri sekä -osaaminen henkii kaikista näistä pelaajista. Peli rullaa oppikirjan mukaisesti, mutta sopivin väliajoin vastustaja yritetään yllättää ratkaisulyönnillä: “shot” tuli nähtyä usemmankin kerran. Käytös kentällä on eleganttia ja suurimmat tunteenpurkaukset jätetään pääkopan sisälle. He keskittyvät itse peliin. Mutta kun pelit ovat ohitse, niin baarijakkara on ehdottomasti se paikka, mihin pitää päästä - ensimmäistä kertaa - jo ennen suihkuun menoa.
Suomalaisjoukkueesta ei yritystä ja hurttia huumoria puuttunut. Kisoihin oli tultu pelaamaan ja nauttimaan. Kisoihin valmistautuminen oli tosin tehty hyvinkin erilaisilla tavoilla. Eräillä valmistelut olivat alkaneet jo edellisenä vuonna, kun taas joidenkin “harjoittelua” olivat haitanneet kesän pitkä hellejakso ja siitä johtunut nestevajauksen tasapainottaminen. Joukkuetovereita kannustettiin ahkerasti ja jokaisessa suomalaispelaajan matsissa kuultiin myös voimakkaita “Hyvä”- ja “Tsemppiä”-huutoja. Alkukierroksilla saattoi vielä tulla ns. helppo matsi, mutta aika pian porukasta seloitui vain haastavia vastustajia. Suomalaispelaajista odotettiin - ainakin minä - ehkä ennakkoon eniten Tuomisen Esalta. Tiedettiin myös, että Rusilan Hanna, Ryypön Tommi, Määttäsen Anssi, Jaskarin Hannu ja Saarelan Matti saattaisivat onnistuessaan mennä pitkällekin. Yli 60-vuotiaiden sarjassa Tuomisen “Eetu” pelasikin odotusten mukaisesti. Harmittaa sinänsä, että ainakin itseltäni jäi Eetun puolivälieräottelu näkemättä. Vastaan oli asettunut - jo toistamiseen MM-tasolla - Australian Brian Cook. Ensimmäinen erä oli kulkenut Cookin nick-palloja ihastellessa, mutta myöhemmin myös Eetu pääsi peliin mukaan. Välierä- (ja mahdollinen loppuottelupaikka) lipesi käsistä harmittavan täpärästi, Eetu hävisi ottelun 2-3. Tämä oli jo toinen Eetun 2-3 tappio Cookille MM-kisoissa. Seuraavalla kerralla sarja pitää pistää poikki!! Hanna eteni kaaviossaan vahvasti kahdeksan parhaan joukkoon, mutta puolivälierässä vastaan asettui Saksan pitkäaikainen PSA-ammattilanen, Sabine Schöne. Ottelu eteni Schönen hallinnassa ja päättyi selkeisiin lukemiin 3-0. Pelin jälkeen osa ihmetteli, mitä Schöne tekee näissä kisoissa, kun hän pärjäisi edelleenkin myös ammattilaiskisoissa. Miesten 35-sarjan ranskalaisen Renan Lavignen peliesitykset kirvoittivat samanlaista keskustelua. Ko. kaveri voitti MM-tittelin häviämättä erääkään.
JSK:lta kisoissa oli myös edustus, mukaan oli lähtenyt 4 järvenpääläiskössäriä: Markku Kaistinen, Kai Stör, Toni Wallin ja Raimo Yliranta. Poikien pelit menivät jotakuinkin odotusten mukaisesti. Nähtiin sekä voittoja, venymistä että harmittavia tappiota, eli sitä, mitä squash oikeasti on. Varsinkin MM-kisoissa vastustajien pelityylit voivat olla hyvinkin erilaisia. Yksi trendi pitää tosin paikkansa. “Untuvikkojen” sarjoissa (35-45) kentällä liikkumisella on edelleen suuri merkitys, kun taas sitä vanhempien sarjoissa lyöntipeli alkaa korostua. Katselin muutamaa yli 75-vuotiaiden miesten matsia ja eräässäkin pelissä (syöttötilanteet poislukien) palloa ei pelastettu takaseinäkosketuksen jälkeen kertaakaan. Kaikki pallot pyrittiin katkaisemaan puolesta kentästä. Ottelua katsellessa ei voinut välttyä ajatukselta, että meidän Tammiston Ilari olisi ollut kova luu näissä kisoissa. Sekä Markku, Kaitsu, Toni ja Raimo jatkoivat joko 1-, 2- tai 3-kierroksella kärsityn tappion jälkeen lohdutussarjoissa. Kaitsun peli parani turnauksen edetessä ja loppujen lopuksi tuloksena oli hieno Consolidation Platen voitto miesten 40-sarjassa. Markku eteni - niinikään Consolidation Platessa - aina välieriin saakka. Toni ja Raimo saavuttivat Classic Platessa puolivälierävaiheen.
Tuloksia ja muuta kisamateriaalia löydät ao. linkin kautta: http://worldmasters2010.squash-events.de/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=0&Itemid=8
Turnauksen fasiliteetit olivat hienot. Kisoja pelattiin kolmella eri hallilla ja kentät olivat joko erinomaisessa tai hyvässä kunnossa. Lämpötila nousi halleilla korkealle, olihan ulkonakin vielä kisojen alkaessa yli 30 astetta. Turnausjärjestelyistä ei jäänyt paljon kerrottavaa. Kisajärjestäjiltä puuttui osaava johtava ja ammattimainen ote. Illalla hallilta lähtiessä emme yleensä tienneet milloin ja missä seuraava ottelu pelattaisiin. Tietoja ongittiin iltamyöhällä ja seuraavan aamuna netistä. Tilanteista selvittiin huumorilla ja kaikki ottelut päästiin pelaamaan.
Kisajulkaisussa mainittiin, että vuoden 2012 kisat on myönnetty Englannille. Uskon, että niihin kisoihin tulee ennätysmäärä osanottajia. Monia pelaajia varmasti kiinnostaa kokea aito englantilainen squashkulttuuri. Nyt on hyvin aikaa valmistautua seuraaviin kisoihin. Valmistautumista on varmasti monenlaista ja on hyvä muistaa, että kisoja on tässä välissäkin. Ensimmäiset kotimaiset kisat, Nääs Cup pidetään jo tulevana viikonloppuna Tampereella, eikä Squashliigan avaukseenkaan ole kuin muutama viikko. Ei muuta kuin kentille, ihan sama, onko kyseessä kisat tai harkkapeli. Squash on hieno laji ja mitä pitemmälle sitä jaksaa harrastaa, sitä enemmän siitä oppii. Uskokaa pois, että myös neljävitonen (ja vanhempikin) voi ammentaa uusia juttuja. Miten esimerkiksi korvataan hidastunut liike pallorallin päättävillä nick-lyönneillä. Siinä hyvä teema seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Hyvää alkavaa squashkautta
JSK:n senioripelaajien psta
Raimo Yliranta
